Kerroin esimiehelle töissä raskaudestani. Meni helpommin kuin olin luullut.

Ehkäpä tilanne on itselle niin ainutkertainen, että asiaa suurentelee mielessään. Pomon kanta on varmastikin hyvin paljon objektiivisempi. Hän on työskennellyt näiden keissien kanssa luonnollisesti toistuvasti ja asia on luultavasti enemmän rytiini kuin poikkeus. Ja jos ei millään tasolla raskausuutinen sattuisi hyvään aikaan, velvoittaa pomoa melko tiukat lait työntekijän oikeuksista.

Itselle jäi tosi hyvä mieli, esimies oli aidosti iloinen puolestani. Onnitteli ja halasi ja sanoi, että olisin tehnyt jo aiemmin ja tee nyt monta putkeen :). Myös käytännöstä mainitsi, että kerron toisille vasta kn sille tuntuu ja aletaan pohtia sijaisjärjestelyjä. Todella kiva suhtautuminen, varsinkin kun äin kauhean unen, jossa esimieheni suhahti ohi käytävällä ja suhisi hampaidensa välistä: "Pitikö sun viimeinen munasolusi pakastaa?!  Olisit vähän ajatellut." Ei ollut onneksi enneuni. Tai tuollaisella olisi kyllä käräjillä tienannut hyvät korvaukset mamma-ajalle..