Yllätysyllätys

Onhan näitä jokunen lukenut. Kiitokset kommenteista, jotenkin lämmttää toisten kanssaeläminen aina mieltä.

Meillä on pienokainen täyttänyt 8 kuukautta ja oikeastaan helppoa kuin heinänteko. Pompula on kiltti, suloinen, hyväuninen ja -ruokainen sekä miltei aina terve (juuri nyt eka flunssa menossa). Haasteellisimpia hetkiä ovat arjessa tapahtuvat päällekkäsyydet, kuten vaikkapa muutto ja remontti sekä itsellisesti tehty Pompsu. Tai kauppatavaroiden purku kun lapai ja koira ulvovat toisilleen takapenkillä- koira kun luulee etten kuule..

Nyt olen pyöritellyt asiaa ja varovaisesti tullut tulokseen, että jepistä: nyt lähdetään hakemaantekemään Pampula Pompulalle kaveriksi.  Haluan sisaruksen, jonka kanssa voi iloita ja tapella. Jonkun, jonka kanssa Pompula voi sitten vaikka dementiaan sairastunutta äitiänsä hoitaa ja jakaa huolet sekä surut. Paljon piti miettiä riskejä, että jospa vaikka kuolen synnytykseen? Mistä rahat vanhempainvapaalla toiseen? Haluanko itsekkäistä syistä toisen lapsen vai Pompulaa ajatellen? Onko toinen lapsi sen oikeutetumpaa tehdä itsellisesti kuin ensimmäinenkään? Kuinka tulen selviämään arjessa? Mitä jos toinen lapsi on vammainen, sairas, "ikävämpi" (koliikki, itkevä, vähäuninen..)?

No, murehditaan elämää sen mukaan kun sitä eletään. Klinikalla käyty ja imetyksen lopettaminen kuulemma edessä jos mielii toista lasta alkaa tehtailemaan. Voi pikku-Pompsua, kohta jää ilman maitoa..

Iloisia helteitä!