Tänään se päivä sitten tuli yllättäen. Kerroin raskaudesta vanhemmilleni.

Äitini on selkeästi aavistellut jo pidempään, koska olin kertonut klinikalla käynneistä hänelle avoimesti. Ei vain ole udellut (epätyypillistä). Tänään hän kysyi, että meneeköhän sinne klinikalle vielä paljon rahaa, että he voisivat isäni kanssa auttaa tarvittaessa. Menin ihan hiljaiseksi ja jouduin sitten sanomaan, että toivottavasti ei enää yhtään. "Onko tästä pääteltävä jotain ihanaa?" Ajattelin, että en halua valehdella, joen kerroin kaiken. Äiti kysyi, että saako isälle jo kertoa. Sanoin, että kerronpa nyt saman tien. Olisipa ollut kamera ja viitsisipä laittaa kuvan tänne ;). Oli kuulkaa hauska ilme suomalaisella miehellä, kun ekasta lapsenlapsesta kertoo! Muistuttelin kumpaakin, että vielä  näin alussa voi käydä mitä vaan ja että haluan itse valita vaunut.. etteivät nyt samantien juokse ostoksille innoissaan..