Tähän aikaan yöstä pitänee sanoa, että eilen oli ensimmäinen neuvolakäynti.

Kaiken kaikkiaan olin ilahtunut käynnistä, sillä neuvolatäti oli oikein mukava. Olin uumoillut oikein kukkahattutätiä viimeisen päälle, joka ei oikein sulata itsellistä odottajaa jne. Samaten ajattelin tädin saavan hepulin painostani (jota tuli hormonihoitojen, liikkumisen vähenemisen ja stressailusyönnin vuoksi reippaasti), mutta kohtelikin ihan kuin ihmistä. Ei tyrkytystä tai paheksuntaa.. Jotenkin vielä sanoi, että kun olet varmaan niin tarkkaan harkinnut ja suunnitellut niin ei ole pakko osallistua johonkin voimavarojen kartoituskäyntiin. Niinpä voin mökkeillä toisella paikkakunnalla ilman ajelua lappujen täyttöön.

Nyt sitten ensi viikolla antamaan verta ja pissaa laboratorioon. Onneksi tuli kippoon pissaamista harjoiteltua ovisten ja raskauden etsinnässä. Ikinä en ole virtsarakontulehdusta kokenut, joten eipä ole pissanäytettä tullut annetua sitten työhöntulotarkastuksen.

Jotenkin toivoisin, että sama täti olisi koko ajan. Oli jotenkin normaalijärkisen oloinen, sellaisen jolle voi puhua ja uskaltaa kysyä tyhmiäkin.

Sweet.

Nyt hyvää yötä, kylläpä venähti.