Hirmuista, kesän lapsi on vanhentunut ja saavuttanut iän lähempänä 40 kuin 30!

En ikinä tajunnut vanhenevani ja näin nopeasti. Iäkäs äitini aina sanoi, että "odota vaan, aika juoksee kovempaa vanhetessasi". Juu, näin tekee ja enää ei naurata, kuten silloin hieman naureskelin noille dramaattisille sanoille. Olisin mielelläni jotakin 29-34 vuoden väliltä, en missään nimessä haikaile edes 25-vuotiaana olemisesta. Mutta rehellisesti, 36. 

Muistan kuinka lapsena päätin, että olen nuori äiti - en niin iäkäs kuin oma äitini. 20:nä hankkisin lapsia. Teini-iässä nostin iän 25:n. Kun 25 vuotta lähestyi, totesin etten ole läheskään valmis äidiksi ja sovin luulemani tulevan lapsen isän kanssa lapsen teon 30:n. Kolmekymppisenä vedin ikää vielä eteenpäin oman matkustelun, baarittelun, työpaikan ja parisuhteen vuoksi 35:n ja tajusin kyllä, että se on kyllä ehdoton takaraja. Nelääkymppiin ei uskalla riskeerata, että jos ei sitten enää saakaan lasta/lapsia.

35-vuotiaana menin sitten hoitoihin ja tulin raskaaksi. Siinäkin sain vitkuteltua liki vuoden takarajastani. Olin päättänyt olla äiti 35-vuotiaana, en vain raskaana. Jep, osasin kyllä laskea yhdeksän kuukautta pois 36:sta, mutta oli tämä niin iso päätös, että miettiä piti ja hartaasti. Samaten työ rajoitti hoidoissa käyntiä, jonka tiesin jo edeltäkäsin. Niinpä sain hyvän tekosyyn odotella ansiolomaa, jonka vietin keväällä. Täytin vuosia ja olen aika kauhuissani. Ehkäpä tähänkin ikään ja olotilaan tottuu, kuten kaikkeen elämässä.

Iloista päivää kaiken ikäisille!

t. vanha itsellinen momtobe