Hassu tapa viettää varmaan kesän ainokainen kaunis päivä Sellossa. Tapasin vanhan ystäväni, joka siis on oikeasti minua nuorempi. Hän on omat lapsensa tehnyt jo nuorena, hänen vanhempi lapsensa on nyt 16-vuotias.

Kävimme hieman Vauvatalo Johannassa ja ihan peruskaupoissa katselemassa vauvatavaroita. Suuren osan olenkin jo hamstrannut pikkuhiljaa. Noin 1/4 uutta ja loput käytettyä. Aloin eilen siivota Ikean sinisiä kassillisia vauvaroinaa vaatekaapeistani, sillä ne pursuavat. Olikin hyvä idea laittaa kaikki tavarat olohuoneeseen eri käyttötarkoituksiin ja pinoihin. Esim. kylpy, nukkuminen, vaatteet, ruokailu, lelut..Ja uudet ja vanhat. Oikeastaan ostamatta on vain vaunut, kaikki äitiystavarat (liivit, topit, siteet..) ja kaikki voiteet yms.

Itse vauvakamaa on kiitettävästi ja tiedän tämän jakavan ihmisten mielipiteitä. Itse en tiedä missä kunnossa joulukuussa olen. Olenko loppuraskauden vuodelevossa tai keisarinleikkauksesta huonossa hapessa yms.-  silloin ei lähde ostamaan löytöjä Huudosta tai kirppiksiltä, vaan täyteen hintaan Stockalta ehkä. Samalla olen saanut rahanmenoa tasattua useille kuukausille. Päätin jo ajoissa ostaa, jos lapsi olisi mennyt tai menisi kesken, yrittäisin uutta mahdollisimman pian. Ja jos ei onnistuisi, saisin aina myytyä tavarat eteen päin.

Oli kiva jutella kokeneen tyypin kanssa, mikä oli esim. hänelle tarpeen nuoremman lapsen  kohdalla. Hän kertoi, että ensimmäisen kanssa tavaraa ei ollut niin paljon edes markkinoilla.  Uskomatonta, kauppareissun saldo nolla. Kaverini sanoi kaikkeen "ei tarvitse", "ei tarvitse vasta kun tulee hampaita" tai " noita me kaverit tuodaan jo sairaalaan". Ehkäpä olen hastrannut jo liikaa? Laitan jonain päivänä listan, mitä minulla on ja mitäs minun kannattaisi vielä ajatella.

En kyllä vielä ala pyykkäämään, se olisi jo liian aikaista. Mutta aika knkreettiselle se alkoi tuntua, kun pieniä tavaroita katseli. Kun ei vieläkään ihan muuten usko. 

Uutena on kyllä kaksi asiaa, jotka vakuuttavat minua raskaudesta. Vatsa pömpöttää hieman ja pitkien lenkkien jälkeen minua sattuu onko tuo sitten häpyluuhun? Toinen kaverini naureskeli, että odota vaan, lisää oireita tulee kyllä. Myös koira seuraa joka paikkaan ja nukkuu ihan vieressä. Meinaan kaatua eteenkin kun käännyn ympäri, kun "varjo" onkin kantapäässä kiinni. Katselee hölmön näköisenä minua ja tutkii vauvakamoja. Olisikohan tajunnut jo?

Aurinkoista lauantaita.