Hello

Eipä ole tullut kirjoiteltua  hetkeen. Helteet tehneet laiskaksi ja muutama viikko odottelua muutenkin Pompulan suhteen. 

Näin viimeisillään raskaana olevan naisen vaappumassa hellemekossa muutaman askeleen, vetävän henkeä ja jatkavan muutaman askeleen ja.. Onneksi en ole viimeisilläni nyt. Voipa olla tietysti säälittävää vaappua räkäpuikko nenässä  nietoksiin juuttuneena.

Viime ja tämä viikko ovat olleet itselleni jotenkin odottelua. Ensi tiistaina on rakenneultra ja Pompulasta toivottavasti selviää niin aivojen ja sydämen osaset kuin alapääosastokin. Oikeasti aivan sama, kumpaa sorttia on, mutta hieman tyttöä toivoisin enemmin. Ehkäpä tytöt ovat minulle kummilasten kautta tutumpia. Oma on kuitenkin oma ja häneen tutustuu yksilönä, persoonana. Ei siis oikeasti jalkoväli määritä. 

Pompula on alkanut venkoilemaan karkuun, kun kuuntelen dopplerilla eli saattaa hetken kestää ja siinä ajassahan kerkeää jo oma sydän sykähtää pari ylimääräistä lyöntiä. Onneksi jumpsjumps silti löytyy, täytyy olla aika nopea aiempaan verrattuna ja "ajella" dopplerilla pitkin vatsaa. Ennen riitti kun löysi istukan viuhkeet ja pian vierestä löytyi jympytys. Inhoaako ja tunteeko Pompula siis ultraäänet vastenmielisinä?

Nyt tuli tänään 19+0 eli raskausviikko 20 aluillaan . Ja lähellä raskauden puoliväli. Ja sikiö selviää kuukauden päästä mahdollisesti jo kohdun ulkopuolella jos jotakin kävisi. Ja parin viikon päästä pääsee tekemään Kelalle raskaustodistuksen. Ja ja..Miten tämä näin nopeasti tuli?  Ihan kuin vatsakin, miten tämäkin näin nopeasti tuli? Vielä voi peittää jos haluaa, mutta ilman peittävänpää yläosaa on ihan selvää, ettei pelkästä grillimakkarasta ole kyse. Vatsa on muutenkin raskausvatsan muotoinen, ei vain pläskin.

Mietin mikä on liikettä? Olen tuntenut jo pitkään jonkinlaisia muljahduksia, mutta nyt ne ovat kovia. Kuitenkaan en sanoisi potkuja. Samalla tavallaan sattuu (kuitenkin enemmän epämukavaa kuin tuskaa), tuntuu täydelle ja kourii sisältä. On tuntuvinaan voimakkaammin jos laittaa käden päälle. Käden alla tuntuu kovahko, mutta pienehkö pallo eli taitaa olla Pompulan pää. Siis moshaako se potkimisen sijaan? Ja pari päivää tuntui kuin olisi vatsalihakset revenneet, tosi kipeää teki. Olin uinut mökillä pitkiä aikoja ja seuraavana päivänä alkoi repiä navan yläpuolelta kipeästi ja aina kylkeä kääntäessä sattui. Torvena googlasin ylävatsakivut raskaudessa ja taas tuli huoli: vakavampi muoto raskausdiabeteksesta vähintään ja pikaleikkuriin ja lapsi ei ainakaan selviä.. Ei kannata googlettaa. Nyt on onneksi loppunut (ainakin toistaiseksi). Pisti kuitenkin miettimään, että kuinka uuvokki sitä voi näin vanha ihminen olla kun kuitenkin on ensimmäinen Pompula. Ties vaikka supistuksia olisivat olleet ja ei vain voi tietää. Kuulun varmasti juuri siihen porukkaan, joka vahingossa synnyttää vessanpönttöön. Iltapäivälehdelle: "Joo, kouri niinkun vatsaa, mutta ajattelin et oisko se eilinen kanacurry. Oli vatsa ihan sekasin ja sit tää Ukko-Petteri olikin mun pöntössä ja mä soitin niinku ambulanssin et apua, mul on lapsi pöntös". Hmmm.