Tuntuu hiljaiselle joka suunnalla, paitsi töissä. Kova kiire ja huiske. Olen kipeän ja väsyneen tuntuinen iltaisin eli piiiitkä lomailu oli ihana asia alkuraskaudesta. Suoraan kotiin päästyäni käyn päiväunille ja nousen ylös raihnaisesti vasta illalla. Jotenkin häpyluuta ja alaselkää särkee. Kaipa se menee ohi, kun työhön taas tottuu.

Ostin myös jonkinlaisen, Carriewellköhän se oli, tukivyön jos vaikka auttaisi. Epäilen, sillä selkä oli usein töissä ennen raskauttakin kipeänä. Lomaillessa ei kertaakaan. Kai se ei työ sovi ihmiselle :).

En ole vielä kertonut kollegoille ja ajattelin odottaa ainakin kaksi viikkoa vielä. Ensi viikolla on se kuuluisa Kelan raskausraja täyttymässä ja neuvola-aika valmiina. Siitä seuraavalla viikolla kerron työyhteisölleni. Ihmettelen kyllä, ettei muut ole huomanneet! Alkaa olla sellainen pallo vatsan kohdalla, mutta ei ole tullut edes pitkiä katseita. Meillä on ISO työyhteisö ja vielä ISOMPI sidosryhmien porukka. Luulisi jonkun huomanneen, mutta eipä ainakaan ole tullut kyselyitä. Helteet ovat myös olleet armeliaita löysien vaatteiden suhteen. Kaikilla on löysää päällä, eikä kaikki ole äitiysvaatteissa. Samaten painoni on aina heitellyt laidasta laitaan, että ehkäpä kukaan ei kehtaa sanoa mitään - jos olisikin makkaran aiheuttamaa pöhöä ja pelkäävät pahoittavansa mieleni sekä olevansa epäkorrekteja työkavereita. Tai sitten vilkaisevat ettei ole sormusta ja vanhanaikaisesti eivät ajattele, että sinkku voi olla raskaana ja isosti.

Kahdelle lähimmälle työystävälle kerroin ja he suhtautuivat ihanalla tavalla. Kiva, että lähimmät työkaverit tietävät jos vaikka tarvitsisi apua raskauteen liittyen kesken työpäivän. 

Iloista viikonloppua kaikille!