Mahtava tunne kun eilen satanut lumi sulaa puroina pois ja viikonloppu on alkanut. Ilmassa on kevään lupaus, uuden alku. Niin omassa elämässänikin toivottavasti.

Harvoin olen ollut näin iloinen, kun kierto alkaa - kuten ilokseni tänään huomasin. Lääkityksellä tuettu viimeinen iui-kierto siis loppui Lugestronien jälkeen ja sunnuntaina pääsen ottamaan ensimmäisen Puregon-kynäpiikkini ivf-kiertoa varten. Tässäkin on uuden aikakauden ja toivon alku. 

Olen nolosti ostanut mustat  äitiysskinnyjeanssit tänään, sillä lääkkeillä tuettu luomukiertoni sai vatsani turpomaan kuin raskausvatsan. Pomo yritti puhua kanssani työasioita, mutta tuijotteli salaaa vatsaani eikä silmiini. Laski varmaan mielessään, että milloin ilmoitan raskaudesta ja pitää etsiä sijaista. Ivf:ssä käsittääkseni pistoksetv ovat vielä rankempi hoitomuoto ja vatsa voi turvota. Mihinköhän mittoihin tuollainen hormooni-vatsa kasvaa? Ompahan kuitenkin housut, jotka mahtuvat jalkaan, eikä tarvitse virittää hiusnauhalla kiinni, kuten nyt toimin. 

Olin ajatellut olla työpaikalla pitkään hiljaa jos ŧulisi keskenmeno tai muita ongelmia. Googlailemaalla raskausvatsoja mietin aiemmin, että  ehkä vielä rv 20:n vatsan voisin peittää vaatteilla. Ei kuulkaa toivoakaan jos jo ei-raskaana on tällainen pallo..

Piikit ja pillifarkut kaapissa elämänkevättä odotellessa.

Iloista viikonloppa muutamille lukijoilleni!

kuva125-normal.jpg