Maanantaina hieman ihmettelinkin väsymystä hikisiioamisesta. Koko ajan sattuu ja tapahtuu sellaista, mitä mielestäni ei ennen ole käynyt, vaikka aika kohkale olenkin aina ollut.

Ikkunoita pestessä nousin ylös pesuämpäriltä ja ikkuna olikin sulkeutumassa läpivedossa. Ikkunankarmin ulkopuolen pelti teki ruman, kipeän ja verta reippaasti vuotavan haavan "takakainaloon". Samana päivänä särin Teeman leipälautasen.

Tänään Viikin Prismassa olin olevinan niin tehokas kun kävin apteekin, pitkä kauppalista tehtynä (en tee ikinä) ja muistin ostaa uuden Teeman särkyneen tilalle. No, kauppareissu meinasi päättyä tosi nolosti kesken listan. Minua alkoi pyörryttää niin pahasti, että hiki valui, suun ympärystä pisteli ja jalat sekä kädet tuntuivat puutuneen. Otin luomukookossuklaapatukan ja levytin ruokakaupan penkille syöden sitä suklaata jalat nostettuna kärryille. Korkkasin myös mineraaliveaipullon ja join suoraan pullon suusta. Ajattelin vain koko ajan, kuinka noloa. Luulin voivani paremmin ja jatkoin muina naisina, mutta paha olo jatkui pahempana. Niinpä makaronihyllyn voeressä sitten jatkoin piknikkiäni ja vinguin puhelimessa parhaalle naapurinsetäkaverilleni, että jos ne vie ambulanssilla pois jää koirani yksin autoon. Pienen retkeilyn jälkeen olo parani sen verran, että menin kassalle ja nolona kerroin syöneeni ja juoneeni pahaan oloon jo kaupassa kun ojensin liukuhihnalle osittain syötyjä eväitä. Myyjä oli ihana ja empaattinen. Kun olin jo matkalla parkkiin, täti juoksi vielä perääni kiikuttaen niitä puoliksisyötyjä snäksejä - unohdin ne kassan nurkkaan muka siististi syrjään. Että kiitos täti! 

Huruttelin kotiin kuin kananmuna pään päällä peläten olevani itselleni, lapselle ja kaikille muille liikenteessä vaaraksi muistaen Ilta-Sanomien tai -Lehden artikkelin raskaana olevien naisten kolarialttiudesta. Muistaakseni olin naureskellut sille makoisasti muutamia viikkoja sitten. Sen verran uskoin, että en lähtenyt Plantageniin.

Nyt siis pitää tajuta: raskaana ei saa valvoa ja olla syömättä tai juomatta helteellä.