Bloggaajaneitsyt uskaltautuu jakamaan tunteitaan ja mietteitään julkisesti hetken mielijohteesta.

Plussanmetsästäjäksi kasvoin hitaasti vuoden 2013 loppupuolelta ja ammattilaiseksi kehityin tällä saralla nopasti kuluneena vuonna 2014. Ensin metsästin ovulaatioplussaa ja sitten raskaustestiplussaa. Jälkimmäisen metsästäminen jatkukoon kunnes "saalista" saan.

Kaikki alkoi ajatuksesta saada itsellisesti lapsi, sillä elämääni ei ratsastanut prinssiä valkoisella ratsulla saati valkoisella Mersulla. Kaikki on ollut odotusta ja koskaan aika ei ole ollut sopiva. Piti opiskella, saada ammatti, asunto, auto, käydä baareissa, käydä ulkomailla ja vaihtaa parisuhteita.. Nuorena ihmettelin partnerin halua lapseen, itseäni ei olisi vähempää voinut kiinnostaa "vaikeuttaa omaa elämää". Äitiyden haave kypsyi kauan - toivottavasti ei liian kauan.

Vasta nyt ymmärrän polttavan halun lapseen. Vasta nyt tajuan eläneeni pintaliitoa ja harhaa. Elämää ilman pissaa, kakkaa, kyyneleitä tai nuhakuumeita. 

Edelleenkö valitsen itsekkään polun: yrityksen saada tarkoituksellisesti isättömän lapsen tähän maailmaan?