Ihmeellisiä ja monenmoisia kirjainyhdistelmiä sitä raskauteen liittyy, kuin jokin miesten harrastus.. Niitäpä vilisi myös iui:n ja ivf:n liittyen. Eli lastenteko ja kirjainyhdiselmät kuuluvat yhteen.

Olin siis niskaturvotuksen ultrausmittauksessa tai miten se nyt virallisesti sanoo. Olen iloinen. Pompula oli päivälleen oikean kokoinen, reisiluu oli hyvän mittainen, päänympärys oli muistaakseni 2 cm eli ok, olisi halunnut näyttää vain selkää eli ultratäti tökki ultralla jotta olisi kääntynyt kuvattavaksi, sydämen syke oli 164, se itse niskatirvotus oli 2 mm ja mitä kaikkea niitä olikaan.

Kaipa se nyt pitää vain luottaa olevansa raskaana niin turvallisesti kuin nyt raskaana voi olla ja kaipa se viimeistään todentuu kun vatsa alkaa kasvamaan. Vaikka sekin on ollut massiivinen hormoonihoidoista saakka.

Katselin muita odottavia äitejä ja heidän puolisoitaan kun he lähtivät ultrahuoneista naamat epäuskoisen onnen hymyttäminä. Olipa kivaa katsottavaa. Itsekin olin varmasti aika pöllämystyneen näköinen, mutta yksin hymyilevä on aina epäilyttävämpi: mikä tuota vaivaa? 

Sain myös kerrottua asian tooodella hyvälle miespuoleiselle ystävälleni. Hän oli häkeltynyt, mutta iloinen puolestani ja auttoi siivoamaan kun ei kuulemma raskaana saa reuhata :). Edellisenä päivänä olin kuitenkin ollut reuhaamassa hänen luonaan kuin viimeistä päivää.