Myös oman klinikan hoitajan ohjeet olivat ihan ok, mutta harmillisesti lempihoitajani ei ollut paikalla. Tämä on uudempi työntekijä ja hieman yksioikoinen.

Tabletit otin noin 17.00 aikoihin, vaikka aamulla olisi kuulemma parempi. Otin kuitenkin iltaa vasten, jotta Pompula olisi nukkumassa, kun Punainen meri aukeaa ja jos päivystykseen joutuu, viikonloppuna se on päivystyskeikka joka tapauksessa.

Haluaisin olla maanantaiaamuna jo töissä. Kaksi kaveriani on hälytysvalmiuksissa tulemaan lapsenvahdiksi Pompulalle, jos jokin menisi pieleen.

Verta alkoi tulemaan noin puoli tuntia sitten ja ainakaan vielä veren määrä tai kivut eivät ole suurta.. Katsotaan myöhemmin. Toivoisin kohdun tyhjenevän kunnolla, ettei nyt mitään kaavintoja tai tulehduksia tulisi.

Peukku pystyyn puolestani siskot!

Tänään 8+0 ultrassa ja odotan keskenmenoa perjantaihin mennessä tai sitten keskenmeno saadaan aikaiseksi lääkkeellisesti.

Pampulalla todettiin hidas hcg:n nousu, hidastumaa kasvussa, liian iso ruskuaispussi (6mm ja viikon päästä jo liki 8mm) ja sydänäänet eivät jaksaneet. Liian iso ruskuaispussi kuulemma viittaa liki poikkeuksetta vakaviin kehitysvammoihin ja ennakoin keskenmenoa. Normaali yläarvo  ruskuaispussille olisi n. 5 mm. Hcg 140 (blaston siirrosta 15 pv) , 360 (blaston siirrosta 17 pv) ja 861 (blaston siirrosta 20 pv) tuplaantuivat, mutta olivat hyvin matalat. Myöhäinen implantaatio olisi voinut olla mahdollinen.

Tulipa sitten tutustuttua tähänkin sanastoon ja tietoja löytyi eniten englanniksi netistä (lääketieteelliset tutkimukset keskenmenoista yms.). Varsinainen telenovella oli Pampula hcg-arvoineen ja ultrineen.

Onneksi tämä tieto tuli ripotellen, joten olen menetyksen kanssa hyvin sujut. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Pampulalla oli vakavia kehityshäiriöitä. Hintaa Pampulalle tuli noin 32 000€ (ihan en nyt vanno, pää ihan pöljänä), joista tärppikierroksen kulut noin 1800€ ( pas, kokeet ja ultrat).

Siispä odottelen vuotoa ja kp1 :ä - josta jatkan vielä uuteen ivf:n. Jos kroppa suoriutuu eroon Pampulasta mallikkaasti, voi ivf:ää yrittää hetimmiten uusiksi. Niinpä tämä metsästäjä metsästää seuraavaksi vuotoa, jälkitarkastusta ja plussatestejä toivoen niiden kerrankin näyttävän vain yhtä viivaa. Päässä pyörivät pelon aiheet ovat, kuinka kivuliasta tämä tulee olemaan ja voinko pitää Pompulasta huolta keskenmenon aikana? Ja kauhistus jos keskenmeno alkaa kesken työpäivän, joka on valitettavan todennäköistä - siispä ostin Tenoja työkassiini huomiselle ja laitan mukaan kipulääkkeitä.

Pampula oli niin kovin vaikea saada edes alulle ja mahdoton saada syliin saakka.Uusi projektini, kolmas raskauteni ja toivottavasti toinen lapseni, ansaitsee oman nimensä. Olkoon uusi projekti uusi nimeltään, jään sitä vielä miettimään. Pimpula ja Pumpula ei enää ihan tunnu riittävän, jokin meni rikki. Unelma, haave, toive..

Ainakin Pampula opetti minut katsomaan nukkuvaa Pompulaa tänäkin yönä suuren kunnioituksen ja kiitollisuuden vallassa tämän rauhallista unta. Kiitollisuus olemassaolevasta on läkähdyttävä.

Kaunista viikkoa kaikille: se ei pelaa, joka pelkää!

Aikaa on vierähtänyt paljon ja nopean tuntuisesti. Pampulan yritys alkoi Pompulan ollessa 9kk ja IVF:ä tehty yksityisellä 4 ja kahdesti PAS. Aikaa kulunut noin 1 vuosi ja 8 kk. Hintaa Pampulalla näin alkumetreillä noin 30 000€. Nyt näyttäisi olevan niin iloisesti, että Pampulan mahdollisuus on ensimmäistä kertaa konkreettinen: olen raskaana!

Työvoitto.

Kaiken maailman pelot ja ajatukset sekundäärisestä lapsettomuudesta ovat pyörineet mielessä. Myös epäily omien munasolujen suhteen on ollut jo suuri. Ikääkin on jo kertynyt 39 kesän aikana (38 vielä siirrossa ja kerätessä munasolut).

Ehkäpä vielä pelokkaammin mielin kohti raskautta, meneekö kesken, onko vammainen lapsi, kuoleeko kohtuun... Kaikkea kauheaa. Ja näin alussa olen.

Myös elämäntilanne ei voisi olla hassumpi. Suuria muutoksia edessä: muutto, Pompulan päiväkodin vaihto, työpaikalla tiukkaa ja vaikka mitä.

Mutta kiitollinen ja onnellinen - josko tämä sittenkin olisi toinen lapseni? Kaikki elämässä on mahdollista järjestää ja esimerkiksi työni on toissijaista lapseni rinnalla.

Kyllä tästä selvitään, eikös?

Yksi peukku pystyyn puolestani, please.

Eli nyt vakava mietintämyssy päähän. Miten kannattavaa on jatkaa nyt. Työt painavat päälle ja säästöt alkavat huveta. Pitäisikö mennä töihin, laihduttaa ja yrittää ensi marras-joulukuusta uusiksi? Vai kokeilla vielä yhden kerran nyt?

Toinen kuulemma ihan hyvä ja toinen heikompi blastokysti. Miten tämä voi mennä näin? Olen hyvä munimaan ja hedelmöitys onnistuu, mutta kolmannesta päivästä lähtien alkaa aina kato ja alamäki. Ekassa ivf:ssä, josta Pompula on, tuli 13 munasolua ja yksi blastokysti. Ja hän siis onnistui tarttumaan. Seuraavasta ivf:stä sain 19 munasolua, josta tuli kaksi blastokystiä. Siirrettiin tuoreena ja pas:n eikä kumpikaan tarrannut. Nyt siis 13 munasolua ja luultavasti nämä kaksi blastokystiä. Jäivät vielä seuraamaan kahta hidasta kuudenneksi päiväksi.

Olen melko vakuuttunut, että tämä oli nyt tässä. Jotenkin sellainen olo, ettei tämäkään tärppää. Tein jo päätöksen, että koko leikki saa olla tällä kertaa tässä. Kiire töihin painaa päälle eli en ehdi raskautua enää ennen tiettyä työjuttua ja enempää en voi laittaa kiinni rahallisesti Pampulaan tällä erää. Nyt on kulunut noin 12 000€. Jos haluan, voin kokeilla vielä vuoden päästä kerran, vaikka olenkin silloin vanhempi. Otan vuoden kuntokuurin ja laihdutan sekä teen töitä niin, etten ehdi miettiä kuin Pompulaa sekä arkea. Ja sitten kokeilen yhden kerran ja totean, että minulla on maailman ihanin Pompula, jolle en voi valitettavasti sisarusta tarjota, mutta paljon muita asioita.

On tämä ihmeellistä. Ihminen, jolla ei ole mitään "vikaa" ja saa ekan lapsen ensimmäisellä yrityksellä, ei saa toista. Nyt sitten hedelmöittyneitä munasoluja on ollut tasan 50 ja tuloksena 5 blastokystiä ja 1 lapsi. Aika alhaiset prossat näin laskien..